Äänioikeus kahdella

Vain kaksi äänioikeutettua, päättivät äänioikeutetut.

Äänestyksen tulos: 2-0

Nuusku kuuluu nyt perheeseemme!

Toivomme kaksosillemme ja erityisesti itsellemme

virkeitä ja terveitä vuosia.

Tässä vaiheessa olisi jo kiire tarkastamaan

mielenkiinnon kohteen laji ja laatu!

Näissä merkeissä tavataan...

Munia ja yllätyksiä

Aurinkoisena lankalauantaina autoajelulla

puhelin soi!!!

Kukaan ei ole kysellyt Nuuskua,

nukumme varmaankin yön yli ennenkuin äänestämme:

JAA/EI

2/0

olisi ihanteellinen tulos minun mielestäni!

Saanko minäkin?

 Sohva on niin lähellä,

 ettei pieni koira voi vastustaa kiusausta,

ihan vain kurkistaisin!

Hiiren häntä vietteli!

Kahden pennun loukussa

 Ahneita ovat, molemmat!

Kuivamuonaa en tarjoa tässä ahneuden vaiheessa,

nappulat tulevat nieelyksi niin nopeasti ettei koiran lapsi

tiedä syöneensä ollenkaan.

Päädyin samaan ruokaan jota olen elämäni varrella 

useinkin koirille keitellyt.

Oma muunnokseni Yrjölän puurosta,

reilulla eläinvalkuaislisällä ja tietysti rasvaakin reilusti.

 Runsaan ravitsevan aterian jälkeen maistuu 

päiväunet. Lelujen jakamisesta ei ole tullut kiistaa.

Hiihtolomalta toimme Vilille tuliaisiksi IKE-rotan,

sen häntä on erityisen houkuttava molemmista.

Se aika joka jää edellisistä toiminnoista nämä pyörre-

myrskyt viettäisivät mieluiten ulkona.

Pääsemme pihasta suoraan metsään ja autottomalle sivutielle.

Siis meillä ei talutinkaan rajoita lenkeillä liikkumista.

Useimmiten kotiin tulo vaatii pieniä pakkotoimia!

P.S. Kutsumme pikkutyttöä Nuuskuksi,

kukaan ei ole vieläkään kysellyt tämmöistä pentua!

eläinsuojasta.

Kyllä minä IHMETTELEN!

Ostoksilla ja...

 Kaikenlaisia tarvikkeita koiralle on hankittava.

Vili on tottunut automatkailija eikä ole aiheuttanut

hässäköitä autossa.

Turvavyö tuli kuitenkin hankittavaksi.

Eipä tuo näkynyt haittaavan matkantekoa. 

 Eilen illalla puhelin soi ja meiltä kysyttiin voisimmeko

ottaa hoitoon  Suomen ajokoiranpennun joka oli otettu talteen

vaeltelemassa yksin.

Arvatkaas mitä vastasimme?

Haimme tänä aamuna luonnikkaan pikkuisen koiratytön 

leikkikaveriksi Vilille. Näyttävät hyvin samanikäisiltä.

Kaikki maitohampaat kummallakin!

Luonnetta on molemmilla, kuin pienessä kylässä.

MEILLÄ ON OLLUT HURJA PÄIVÄ!!!!!!!

Ihanaa kohta pääsee nukkumaan.

Kolmen viikon iltasadut

 Poikanen ja Mamma viettivät kolmen viikon yhteisen

hiihtoloman, toki lomaan liittyivät useatkin läheiset, mutta...

päivät alkoivat yhteisellä aamiaisella 

ja päättyivät yhteiseen iltasatuun.

Kirjastoautosta, joka pysähtyy Mamman omassa kotipihassa, 

löysimme loistavan iltasatukirjan!

 Onhan Poikanen jo iso poika, ensi syksynä kouluun,

siis satukin voi olla erikoislaatuinen. Isien kirjoittamia satuja

minun käsiini ei ole ennen sattunut.

Poikalapsen satukirja, hurjiakin käänteitä, kuten isoille pojille jo 

pitääkin olla.

 Siitäpä riitti lukemista koko lomaksi ja joka illaksi!

Muutamaa vahingossa nukahtamista jos ei oteta lukuun.

Vaje paikattiin seuraavana iltana.

Viimeinenkin loma-ilta tuli kuitenkin!

Kirjaan olimme kumpikin tyytyväisiä!

Iltarukous ja Hyvää yötä!

Miehinen laji

 Hiihtoloma jatkuu hyvillä säillä. Otimme vastuullisen

lomituksen vastaan ja veimme Pikkuisen Vilin hoitoon

siksi ajaksi, äitinsä kanssa tietysti.

 Jääkiekko kaukalon laidalla Mamma oli tänään 

elämänsä ensimmäisen kerran. Hämmästystä se herätti 

itsessäni tietysti, ensimmäisiä kertoja on niin harvoin 

enää elämässä, on otettava se huomioon etten ulkomaita 

halua kierrellä.

 Aurinkoinen päivä, eikä tungosta jäällä.

Kaksi yhtä innokasta PALLOILIJAA opettaja ja oppilas.

Mikäpä tässä! Kiekkoja ei löytynyt, oli tyydyttävä palloon.

 Poikasen kotona jääkiekkoilijoita on enemmänkin,

en ole ihan varma kuinka monta pelaajaa joukkueeseen

kuuluu!? Olettaisin kuitenkin että joukkue tästä parvesta tulisi 

ainakin kun laskin eteisessä kenkäparien määrän.

Intensiivistä luistelua ja maaliin ja ohi laukauksia

riitti (minulle). Lauantaipussilla houkuttelin pienemmän

urheilijan kotiin.

Poikasen juhlat

 Merkittävän lahjan viime hetken

valmistelua isommalla joukolla.

 Seitsemän ruusua...

 ...ja kynttilää!

Tähän samaan syssyyn tuli virallinen kirje kunnaltakin,

kouluun on laitettava tämäkin poika.

 Laulua sankarille!

MERKKIPÄIVIÄ

Blogini täytti helmikuussa 3vuotta.

 Monenlaisia tapahtumia on siinäkin ajassa ollut,

aivan kuten ihmistenkin elämässä.

Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet kulkea kerallamme!

se alkuperäinen ajatukseni on niissä muutoksissa

pyllähtänyt ihan toiseksi.

Sekin on elämääni.

Muutama päivä sitten tuli täyteen 40 000 vierailua sivuillani.

Partapappa sattui sille paalulle!

Elämä jatkuu...

Blogin pito siinä sivussa...

Uhmaikäinen, ikää kaksi kuukautta

Virus, melkein koneellani

 Lähestyi salaa ja hiljaa,

 valokin häikäisi,

ja uni voitti!

Hiihtolomalla pitää olla ulkona, sanoi Poikanen

 Ulkona on oltu ihan urakalla!

Auringon paisteella, pilvisenä päivänä, vettäkin satoi

ja yksi hirveä pakkasviima.

 Näistä eväshiihtoretkistä taidetaan nauttia eniten.

Vili ei oikein hallinut vielä "nakkihangella" ateriointia.

 Äitikoira oli jo mielipuuhassaan, haukkumassa kiivaasti,

meille jäi arvoitukseksi haukun aihe. Erämies lähti kuitenkin

tarkastamaan mikä sai aikaan niin kiihkeän haukun.

Nuotiolla istujat...

 ...valpastuivat...

 ... kun tutut äänet kuuluivat läheltä

Vilille tuli kiire äitiä vastaan!

Makkarasta kylläisenä pieni metsästäjän alku nukahti

reppunsa kupeelle.