Valmista tuli!

 Siinä se nyt sitten on!

Päätypellit (yläosat) on vielä asentamatta, oli pakkaajalle

sattunut värivirhe, katto on muuten musta,

 mutta nuo pienet pellin palaset vaalean harmaat.

Mietitään vielä mitä tehdään.

 Tikkaiden paikka räystään alla.

Talvipelit takana.

Rakentaja/sisustaja on tehnyt taaksekin oven (katso tarkasti)

sinne valmistuu pieni verstas.

Ihmettelen???!

Tänään, todennäköisesti

Täyttyy blogissani

30.000 kävijämäärä.

Olen joka päivä ihmetellyt,

mikä ihmetys Teitä

pitää täällä!

Iloinen ja ihmeissään oleva blogin pitäjä!

P.S. Jos ihmettelet tuota pientä lukua tuossa laskurissa,

se selittyy että laskuri on jo toinen!

Jospa jokainen tänään  ja myöhemminkin kävijä

 uskaltautuisi kirjoittamaan jotain...

tuohon ihmettelemääni asiaan :)

Tämä Kiittää Teitä Jokaista!

Täyttyi klo 10.25

Vielä juhannuksesta

 Sinistä ja valkoista, pistäydyimme hetkeksi

yksinäisen miehen puutarhaan.

 Liiterirakennuksen väliseinä on vielä tekemättä,

piti lähteä hakemaan lisää puutavaraa.

Peikko rakastaa metsävarastossa käyntiä,

mitäpä lienee kuullut ja nähnyt keskittyminen on 

herpautumatonta.

 Hyttyset eivät vaivaa Peikkoa vaikka kuonon varsi on niitä

sakeana.

 Rauduskoivukin tottelee kun vain leikkaaja tietää

mitä on tekemässä.

 Kuusi on meidän kotoperäisiä puita,

leikattuna kuin eteläisistä muotopuutarhoista.

Ja sama se on tehdä kukkapenkki vaikka tien toiselle 

puolelle. Maantien varressa se ilahduttaa koko kylää.

Satoja samettikukan taimia kotona kasvatettuja.

Kukkia ja kokkoja

 Juhannusaatto, koko päivä, oli vähällä lipsahtaa

pelkäksi puuliiterirakennuksen viimeistelyksi.

Saatiin valmiiksi, emme suinkaan minun panoksellani

joka oli ainoastaan satunnaista kannattelu tai pönkitys työtä.

Särkylääkkeistä ja kyynärsauvoista huolimatta, 

todennäköinen nivelkierukkavaiva riesana,

läksimme pistäytymään Erämiehen lapsuuden kodissa.

 Siinä puutarhassa on aina kukkinut kaikki,

rehevä ja värikylläinen maatalon pihapiiri jota

tuleva anoppini vieläkin jaksaa hoitaa vähenevillä voimillaan.

Näiden akileijojen kukkien viereen olisi pitänyt teipata

tulitikkuja, missään en ole nähnyt näin suuria kukkia.

 Vaaleanpunainen ruusupensas ja sen ensimmäinen

aukeamassa oleva kukka.

 Viidakkoinen perennapenkki talon ja navetan välissä.

 Entäpä lumipalloheisi navetan päädyssä!

Lähiseudun kokkoja kiertelimme katselemassa kotimatkalla,

kuten viimejuhannuksena, silloin vesillä nyt autolla.

Tyyni ja rauhallinen aatto näkyi olevan joka paikassa,

kokkojen savut tekivät tyynessä illassa mäkiseen maastoon

hitaasti kierteleviä vanoja.

Kaunista oli.

Huomennahan vasta on juhannus,

Rauha jatkukoon Isänmaassamme ja kodeissamme!

Loukatut tunteet?

 En syö. En lähde ulos.

Ei pissitä. Minä nukun nyt.

Tännekö? Miksi? 

Minä sitä vaan että eikö meillä enää vietetä 

syntympäiviä ollenkaan? 

Että Topin luokseko ensin, no vois kai sitä, vaikka onhan

se vähän liian touhukas.

Minähän sanoin että touhukas!

Leikkiköön Erämiehen kanssa, touhottaja.

Mennään kotiin, jos minä saisin sitä mitä muut söivät päivällä?

Saisinko sitä ihan pikkuisen edes?

Sitäkö ahvenkukkoa?

No sitäpä sitä!

Onnea nyt myöhästyneesti, olkoon neljästoita vuotesi

yhtä hyvä kuin kaikki menneet kolmetoista!

Anteeksi unohdus, saisinko?

Tätä ahvenkukkoa saisi olla useammin ja 

enemmän kerrallaan!!!

Harjan nostajaiset

 Rakentaminen on edistynyt harjaan asti.

Suuria hernekeitto tarjoiluja ei järjestetty,

uusia perunoita sentään.

 Sauvoilla ja ilman liikkuva Mamma osallistui

pienen pienellä, lähes eleellä.

 Kun kukkapenkit on purkeissa ne voi helposti nostella

ikkunalle, ilmiselvästi uhkaavalta hukkumiskuolemalta.

Vettä on tullut runsaasti.

Clematista ei näy haittaavan.

Kirkon katto korkealla

 Näihin korkeuksiin nousu hengästytti ja pohkeissakin tuntui.

Muutama pisara vettäkin satoi, se sai pessimistin huokailemaan.

Kunnes oltiin ylhäällä, kesätuulen vire vei hyttyset

ja pilvet.

 Alastulo oli helpompaa ja iloisempaa.

 Tuoreen aviomiehen tekemää leipää

ja lisukkeita oli ja oli ja oli... pitkä pöytä!

 Pihapiiri menneiltä vuosisadoilta ja

aittoja nukkua.

 

Erämaan tuntua.

 Suokoon Suuri Luoja nuorelle parille

reilua ruista runsaasti

ja makeata mausteeksi.

Rakkautta joka päiväksi.

Kotiherkkua ja sitten juhliin...

Alkukesän leikkelelautanen, nopea valmistaa ja maut

täsmäävät upeasti. Syödään meillä usein; uusia perunoita,

keitettyjä munia, silliä ja uutta sipulia.

Tiedän kyllä että tänään syödään paljon ja upeita herkkuja.

Menemme juhliin joihin tarjottavat ovat saman henkilön

valmistamia kuin viime kevään lakkiaisjuhlissa joista on bloggaus

viimevuoden puolella touko-kesäkuun vaiheessa.

Palataan yöllä varmasti maha pullollaan ja mukavia muistoja

mielen reppu täynnä.

Miesten- ja naistentöitä

 Miestyömaalla on välillä ollut lähes tungosta,

työnjohtopuolella osaottajia enemmän kuin työntekijöitä.

Savossa kun ollaan se on maantapa :) :)

Naistyömaalla meni aikaa kyllä tahnan kanssa tuhratessa,

 naiskoira tuli myötätunnosta makaamaan 

ainoan työntekijän varpaille.

Työnjälki on kyllä kiiltävämpi kuin kuva toistaa!

Hieman haikeuttakin...

 Lähtö Salomaalle pitkän talven jälkeen oli

mieluista ainakin Poikaselle.

Odottajan aika on pitkä.

 Ajettiin pihaan ja yhdellä silmäyksellä oli selvää mitä 

AINAKIN tehtäisiin, koetettaisiin kaivaa esille hieman kulkuväyliä

tästä villistä lännestä. Yllä perennapenkki/kukkakuopaksi myös

mainittiin aikanaan.

 Tulomatkalla naapuri-Musti havaitsi Peikon saapuvaksi,

vanhapiikamme kävi kyllä iloisesti tervehtimässä,

mutta tykkäsi huonoa henkilökohtaisten paikkojen

tutkiskelusta. Vetäytyminen taluttimen ulottumattomiin

takasi naisrauhan.

 Vanhat rakkaat lelut olivat kuin uusia.

 Puhalleltiin voikukan siemeniä, lämmitettiin saunaa,

nukuttiin saunakammarissakin ja vielä makuupusseissa.

Pumpattiin vettä kaivosta (se on erityisen mukavaa).

Hikoiltiin ja tapettiin itikoita! Niitettiin viikatteella ja

 ruohonleikkurilla. Mamma siivosi pirttiä, vähän saunaa ja

vielä vähemmän saunakammaria.

 Vähitellen löytyi kukkapenkistä jotain sinne 

istutettuakin. Omenapuut olivat jo kukkineet,

jää nähtäväksi repikö tuuli kukkien terälehdet,

pölyttäjiä ei ollut äänestä päätellen paljon!? 

Omenasato on hyvin epävarma!

 Raparperit olivat viidakoituneet ja Peikko makaili onnellisena

tutussa navetan varjossa. Kotiin lähtöä valmisteltaessa 

Peikko seuraili tapahtumia, teki omat johtopäätöksensä

ja päätti jäädä Salomaalle.

Heittäytyi kuuroksi ja sokeaksi ja TYHMÄKSIKIN.

Euran emännän jätin keskelle pöytää pitämään 

silmällä vierailijoita.

Se on ihan totta: Isoimmalla on kesäsuunnitelmia,

kuulema!

Kuinka tullaan Erämammaksi

 Lähdetään erämessuille, tietysti!

(jos hankkii ISON repun, joutuu kantamaan PALJON

tavaroita.... hmmm).

Ei vielä reppua!

 Viime syksynä syttynyt idea,

 hankkia makkaran teko vehkeet!

Mallit olivat tehokkaan näköisiä, kahdelle hengelle

kenties suurehkoja.

 Upeat! 

Herkuilla joita en edes kaikkia muista!

Kävellä kuitenkin pitää itse, ihan vanhanaikaisesti,
eräsaappaat.

 Olin mukana asiaa tuntemattomana perässä-

kävelijänä miesten kansoittamilla aseosastoilla,
aiheeseen sopien Sotkuun munkkikahville.

 Yhteinen herkku, muikut!

Riihimäki on jo liian etelässä jotta sinne olisi

levinnyt muikkujen harras kunnioittava käsittely - pannullakin.

Hyviä olivat mutta rikkonaiset muikut lautasella?!

Ihan oikeasti MINUN!

Kadehtikaa nyt, mikä puukko, kalan-nahkaa tupen yläosa!

Yläkuvassa vasemmalla tulen syttämisvehkeet, joopa joo.

Messuilta Poikasen luokse,

sieltä Salomaalle, otin kuvia sieltäkin tänne blogiin.