Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 12. heinäkuuta 2012

Kesää - vaikka sataakin!

 Iltapala ehdotukseni meni läpi äänivyöryllä,
kaikki kaksi (minä mukaan lukien) äänesti
lettujen ja mansikoiden puolesta.

 Liiteri on ihan pikkuista vaille täysi!
Tulkoon vaan hallat ja yöt meillä palaa puuta.
Muutama päivä sitten tuli sähkölasku jossa oli
kolmen kuukauden kulutus, talvikuukaudet.

Koskapa laskut niin kovasti riemastuttavat mutta kyllä
mukavalta tuntui verrata sähkönkulutusta
 joihinkin entisiin laskuihin.

Puutarhuria minusta ei tullut.
Tämä kukkapenkki jäi keväällä kitkemättä,
siellä pilkisteli pieniä ahomansikan lehtien alkuja.

Huomenna tai ylihuomenna ovat varmaan
 saaneet vielä pikkuisen aurinkoa ja punaa poskiin etelä
seinustalla kun ovat.

Taidetaan nautiskella ne ihan naturel!




2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Jätä jatkossakin se kukkapenkki kitkemättä, niin pääsee mansikka rauhassa kasvamaan ja leviämään. Tuosta ei enää kukkapenkki parane.
Oletko nähnyt niillä kunnailla mesimarjaa?

Maria Veikontytär kirjoitti...

Etpä usko Sirkku mitä löysimme, edelleen omasta pihasta?
Otan aamulla kuvia sieltä:)

Mesimarjoja täällä oli ENNEN niin paljon että päivällä kerättiin iltapalaksi messimaitotarpeet koko isolle perheelle, nyt en ole nähnyt sellaisia maastojakaan, siis kasvullisuuden puolesta. Pitääpä katsella!