Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Isointa saattamassa




Minun rakas Isoveli, sanoi Poikanen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan herkkiä tilanteita ja tunnelmia vangittu kuviin.
Poikasen lause vielä vahvistaa tunteen, mikä kuvista välittyy.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Isoimman rakkaus Poikasta kohtaan on näkynyt jo ennen pikkuisen syntymää! Muuttunut molemmin puoliseksi, tätä suhdetta on Mamman ollut suurenmoista seurata.