Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kuinka tullaan Erämammaksi

 Lähdetään erämessuille, tietysti!
(jos hankkii ISON repun, joutuu kantamaan PALJON
tavaroita.... hmmm).
Ei vielä reppua!

 Viime syksynä syttynyt idea,
 hankkia makkaran teko vehkeet!
Mallit olivat tehokkaan näköisiä, kahdelle hengelle
kenties suurehkoja.

 Upeat! 
Herkuilla joita en edes kaikkia muista!
Kävellä kuitenkin pitää itse, ihan vanhanaikaisesti,
eräsaappaat.

 Olin mukana asiaa tuntemattomana perässä-
kävelijänä miesten kansoittamilla aseosastoilla,
aiheeseen sopien Sotkuun munkkikahville.

 Yhteinen herkku, muikut!
Riihimäki on jo liian etelässä jotta sinne olisi
levinnyt muikkujen harras kunnioittava käsittely - pannullakin.
Hyviä olivat mutta rikkonaiset muikut lautasella?!


Ihan oikeasti MINUN!
Kadehtikaa nyt, mikä puukko, kalan-nahkaa tupen yläosa!

Yläkuvassa vasemmalla tulen syttämisvehkeet, joopa joo.

Messuilta Poikasen luokse,
sieltä Salomaalle, otin kuvia sieltäkin tänne blogiin.

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Minulla on keittiöpuolella kaksi ikuisuustavoitetta, eli haavetta. Haluaisin oppia erityisen hyväksi pikkuleipäleipojaksi ja erityisen hyväksi makkarantekijäksi. Tulen kysymään sitten sinulta makkaravinkkejä. Varmaan saan samalla ne pikkuleipävinkitkin!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Muistathan minun mittani?
Koura, kämmen ja hyppysellinen!
Tulos takuuvarmasti AINA ERILAISTA.