Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kirkon katto korkealla

 Näihin korkeuksiin nousu hengästytti ja pohkeissakin tuntui.
Muutama pisara vettäkin satoi, se sai pessimistin huokailemaan.

Kunnes oltiin ylhäällä, kesätuulen vire vei hyttyset
ja pilvet.


 Alastulo oli helpompaa ja iloisempaa.

 Tuoreen aviomiehen tekemää leipää
ja lisukkeita oli ja oli ja oli... pitkä pöytä!

 Pihapiiri menneiltä vuosisadoilta ja
aittoja nukkua.

Erämaan tuntua.

 Suokoon Suuri Luoja nuorelle parille
reilua ruista runsaasti
ja makeata mausteeksi.

Rakkautta joka päiväksi.

Ei kommentteja: