Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 7. tammikuuta 2012

Muistaako kuka?

Kerroin viime vuonna Mammani tarinaa täällä blogissani.

Hänen osanaan oli paljon hyvin raskaita menetyksiä.

Sivupalkista tarina löytyy MENETETTYJÄ-otsikon alta.

Jouluisin hautausmaiden kynttilälaaksot ovat
mielestäni lohdullisia, kun joku vielä muistaa
ihmisestä on vielä muistoa jäljellä.

Näistä pojista ei minulla ole yhtään henkilökohtaista
muistoa, Mamman kertomia paljonkin.

Aika veitikoita olivat Kalle ja Kusti!

Nykyisin asun heidän kotikylällään.

6 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Aika ihmeellisiä asioita elämässä tapahtuu! Tietyssä mielessä ympyrä siis sulkeutui. Mahtaa olla hieno tunne elää uudelleen juurillaan.

Elina kirjoitti...

Ne ovat, lohdullisia ne kynttilälaaksot... Itse kävin itsenäisyyspäivänä ensimmäistä kertaa elämässäni jonkun itselle läheisen haudalla... Ja voi kuinka tulikaan lämmin olo, kun haudalla oli jo neljä kynttilää palamassa, kun sinne saavuin. Viereisellä haudalla puuhastelleen naisen kanssa vaihdettiin hymy, ei tarvittu sanoja, molemmat tiesivät, miltä toisesta tuntuu, ja mitä toiselle haluaisi sanoa... Ei unohdu ei, ja sukupolvelta toiselle säilyy muisto, teoissa, sanoissa, elämänarvoissa, yllättävilläkin tavoilla...

Maria Veikontytär kirjoitti...

...ja kävellä metsissä joissa Mammakin käveli marjassa nuorena miniänä... olen monta kertaa ajatellut että kylläpä Mammaa naurattaa Taivaan tanhuvilla kun näkee minut täällä...

Minun omia ihmisiäni on haudattuna niin monelle hautausmaalle Suomen maassa etten enää osaa kaivata jotain tiettyä hautaa.
Täällä vein jouluaattona Kalle Kustin ja pikkuisen Paavo vauvan, Mamman rakkaitten, haudalle kynttilän tuikuttamaan. Vaikken heitä koskaan kerennyt tavatakkaan.

Anna kirjoitti...

Luin vahingossa että 'Mammaa naurattaa taivaan kahvituvilla' ja tuli heti varsin positiivinen mielikuva asiasta.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Anna
Kahvituvillapa tietenkin! Enpä itse huomannutkaan että sielläpä siellä :)

Anna kirjoitti...

Tassilta siellä ryystellään kahvia, tai sokeripalan läpi :)