Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 31. toukokuuta 2011

Rakkauskirjeitä

Viikonloppuna satoi.
Olimme kaksin ,Poikanen ja minä, täällä Salomaalla.

Viisivuotias oli vähällä saada rakastavan mammansa
itkupotkuraivariin tarmokkuudellaan sisätiloissa.

Voi miten minä ajattelin kaikkea hyvää kynän keksimisetä
ja kaikista niistä jotka ovat olleet osallisina tähän
kulttuuritekoon.

Kirjoittamaan oppiminen on yksi tämän hetken mielipuuhista,
siinä työssä saimme monta sadetuntia menemään.

Samalla kuulakärki kynällä tuli tatuoiduksi maha, käsivarret...



Kiitos sinulle pikkuinen Mamman Rakas!
Nämä kirjet minä säilytän ja niitä onkin nyt
moneen paikkaan pantavaksi!

Katselen niitä myöhemmin ja muistelen kaikkea sitä mitä teimme
siihen maailman aikaan kun tapasimme joka päivä!

Kaikesta on luovuttava, se on kyllä myöskin siunaus kaikkea
vanhaa ei tarvitse kantaa mukanaan,
vanha myös raskauttaa matkan tekoa.

Kuin kirkasta digikuvaa, katselen nyt mielessäni olevaa kuvaa
kun synnytys salissa sain Sinut syliini.
Se on uskomaton hetki Mammoillekin joille sellainen
onni tulee osaksi.

Nämä viisi vuotta olemme olleet niin tiiviisti yhdessä,
että välillä olemme unohtaneet
jopa senkin että minä olen Mamma, en äiti.

Ja sinä olet Poikanen, et Äititytär.


Maatiaisia, Eläin Geenivarat-lehti

Suomen kansallisen eläingeenivaraohjelman tiedotelehti 2011
tiedotetta julkaisee ja ohjelmaa koordinoi MTT.

Tilaukset,
Outi Kasari
MTT/BEL, 31600 JOKIOINEN
outi.kasari@.fi, puh.(03)4188305

Mahdottomasti tietoa ja kuvia
omista suomalaisista maatiaisistamme,
tässä numerossa erityisesti Eläkeläisen kuvia,
hänen bloginsa löytyy sivupalkistani.


Kyyttömuistoja,

Minunkin pieni ja vaatimaton tietoni on kirjattu tähän tiedostoon.
Mummoni kahden kyytön nimet,
KIELO ja KIRKAS

Himoitsen jo tätä juustoa!

Tämän kurssin soisin
ensimmäisen opiskeluvuotensa päättäneelle
maatalouskoululaiselle!
Onnea ja siunausta täältäkin Sinulle!

Voitteko kuvitella Hän oli joinakin päivinä ainoa oppilas
joka oli vaivautunut tulemaan tunnille??!!!!?


Hämmästyttävää!

Tämä laktoosi-intoleranssai on kummallinen juttu!
Edesmennyt pehmo mieheni
oli voimakkaasti intolerantti maidolle.

Tietysti hän oli myös maitoaddikti :),
joskus hän uhrasi viikonlopun, osti litran punaista maitoa,
joi sen kaupasta tultuaan purkista suoraan.
Parkkeerasi itsensä hyvin lähelle vessaa,
myöhemmin täällä maalla sellaisena viikonloppuna
hänet tapasi parhaiten huussista.

Suoraan maatilalta saatu maito ei vaikuttanut
edellä kerrotulla tavalla!

Tiedon murunen näistä koiristakin,
sellainen näyttää olevan monella blogin pitäjällä.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Tumpula puutarhuri

Omenaput eivät petä, ne ovat joka kevät tuottaneet
kukkia yllin kyllin.
Mehiläiset ja kova tuuli ovat kyllä pettäneet!
Minäkin haluaisin pihanperälle omenakompostin
syksyllä, kaikilla muillakin on.

Puu on Huvitus, omistaja Isoveli

Juhannusruusu on lyhytaikainen ilahduttaja.
Jos on nuppuja on myös kukkia,
ei kysele maanlaatu ja lannoittamistaitoja.
Mökin akalle sopiva.

Tämöinen outolintu on melkein kukassa.
Perennapenkissä availee nuppujaan.
En muista että olisimme aikaisemmin tavannet?

Siinä edessä sinilila nuppu, sama alakuvassa.


Mistä lienee tämäkin tullut?!

Luonnon niityt
ovat mielestäni ihan kauneinpia perennapenkkejä,
harvoin sellaisenkin näkee.

Minun kukkapenkeilläni
taitaisi olla halu muuttua luonnontilaisiksi!

JK: olkoon tämä lohtuna niille joiden kukkapenkkien loisto
jää hieman alle blogin julkaisukynnyksen.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Ilimoja piisoo

Lienee viime viikon ainoa sateeton ja tuuleton päivä!
Lämpöasteita ei silti kertynyt kesäiseksi päiväksi asti.
Poikasen mielestä
kurjan kukkapenkin kastelu oli silti paikallaan.

Pontus oli maastoutunut
raparperin taakse.

torstai 26. toukokuuta 2011

Ei arkistointi ongelmia

Siihen pläjähti pöydälle viimeisen kouluvuoden arkisto!
Ei ole edes pontentiaalista stressi vatsaa tällä pojalla.

Olihan siellä seassa vähän tärkeääkin paperia,
armottomasti myöhässä palautukset!

Pahasti ryppyisiä ja ihan sileitäkin,

Ja ryppyiset silisivät hyvin luettavaan kuntoon.

Peruskoulu on suoritettu!
Seuraavaksi ammatilliseen koulutukseen!

Huokaisivat syvään
Äiti ja Mamma

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Sitä kuusta kuuleminen...

Takapihalla seisoo vakaana kotikuusi.
Alimmat oksat muodostavat pienen asunnon.

Iän määritykseen en pysty, tanakka ja varmasti vanha.


Luoja kasvua ja ikää lisätköön!

tiistai 24. toukokuuta 2011

Mikäs meteli se täällä on?

Tiistai-aamuna klo 7.05
Aamupuhelu Äitityttären kanssa häiriytyi pahasti
ulkoeteisessä pidettävästä tilanjako ongelman
selvittelystä.
Kanalan väki oli tullut nälkäisten jonoon oven taakse,
samoin kissat, joista melkoinen osa haluaa olla jo
yöt ulkona.
Ruokaa olivat kaikki vailla!


Keisarinnalle ei kissat kukkoile!

Rauha palaa ruuan myötä.
Paitsi että:
Hetken kuluttua sama metakka toistui...
ja toistui!

Tuule tuuli leppeämmin

Ihan joka keväinen riesa,
peltoaukea etelä-lounaassa pihasta.
Omenapuiden kukkiessa tuulet tuntuvat
olevan voimissaan. Nuput ovat jo aukeamassa!

Jostain syystä mikään ei näytä pääsevän kukkaan pihassani.
Olen ihmetellyt teidän toisten pihojanne, kaikkialla
uhkea kukkaloisto, minulla ei!

En ymmärrä?!

maanantai 23. toukokuuta 2011

23.5.1960



Silloin oli maanantai, niin muistan.
Koulupäivä lyheni yllättäen yhdellä tunnilla,
varmaankin opettajien kevätkiireiden vuoksi.

Aurinko paistoi ja oli lämmin päivä.
Mikä sen mukavampaa kuin lähteä kotiin, Irene-äiti
oli sairauden vuoksi kotona,
jotain hyvää olisi varmaan tarjolla kotiin tulijalle.

Olihan äiti kotona? Kysyin ulkoportaissa vastaantulevalta
Äidin työpaikan juoksutytöltä. Olihan hän.
siellähän hän seisoikin sisemmällä ovella minua odottamassa.
Niin luulin.

Törmäsin hänen ohitseen selittäen
miksi tulin kesken päivän kotiin. Eteisessä riisuessani ulkovaatteita,
huomasin ettei hän tullutkaan perässäni??
Äiti? Äiti? Minne jäit?
Palasin ulko-eteiseen, siellä hän seisoi pidelleen edelleen
ovenrivasta ja seisoen liikahtamatta.

Hän ei vastannut, ei katsonut minua,
hän joka aina edes silitti tukkaani kun touhusin hänet ohittaessani.
Irrotin hänen kätensä ovenrivasta ja itkien ja parkuen
autoin ja ohjasin hänet keittiöön.
Vastaa minulle! Miksi sinä et vastaa?
Anna anteeksi, mitä minä olen tehnyt? Puhu minulle!

Hän ei sanonut mitään. Pikkuhiljaa hänen asentonsa painui kasaan
ja arvasin hänen putoavan tuolilta johon olin hänet auttanut.

Jarrutin hänen kaatumistaan, hain tyynyn pään alle.

Neljä viikkoa myöhemmin hän kuoli sairaalassa,
aivoveritulppa, hän oli 55-vuotias.
Ja minä täyttäisin 11vuotta seuraavalla viikolla.
Niin jäimme kahden Lyyli-äiti ja minä.

Jos joku olisi kertonut että vajaan kolmen vuoden kuluttua
olisi Lyyli-äidin aika lähteä, en olis ymmärtänyt.

Mutta niiden vuosien aikan kasvoin isoksi, melkein aikuiseksi,
omasta mielestäni.



Hämmentyneitä

Missäs kaikki tytöt ovat?
Ihanko me kolmestaan ollaan,
Aleksandra, Nikolai ja minä?

Kyllä tässä nyt on vähän hämmentynyt olo!
Tiedän toki että en ole aina ollut pehmeä nokkainen,
mutta ei tämä nyt ihan suunnitelmieni mukaan mennyt!

Ketäs tämmöisessä kanalassa komentaa?


sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Tunnistamisapua tarvitsisin


Puuvartisia, mitä ovatkaan?

Sain tietoa suullisesti ihan puutarhurilta:
Ylempi on HUMALA
Alempi on KÖYNNÖSHORTENSIA

lauantai 21. toukokuuta 2011

Isoveli opettaa

Maali/vihollinen/ syytön pihanperäläinen
joutui armottoman tulituksen kohteeksi.


Isoinveli ei leikkinyt aseilla ennenkuin tämä
keskimmäinen oppi sanomaan: pam pam!

Nyt on vuorossa Poikanen,

turvallisuus näkökohdat kuuluivat selvästi
olevan tärkeitä!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Ilta-ateria ja LAHJA

Jälkipolvi ei ole erityisemmin ihastunut samoihin asioihin
kuin savolaiset juuret edellyttäisivät.
Tosin Äitityttärenkin rakkaus ko. perinteeseen
on myöhäsyntyistä!

Ensimmäinen yhteinen...

KALAKUKKO
Avasimme sen yhdessä näyttääkseemme
"sen ainoan oikean" tavan päästä käsiksi
sen sisältöön

lauantai 14. toukokuuta 2011

Lohtuna Isoimmalle

Isoimmalla on kolarivammoja.
Uuttera mopoilu tuo mukanaan verta, hikeä ja kyyneleitä.

Tämä on kuitenkin vaikeaa vain Äitityttärelle ja Mammalle,
kuitenkin eniten myötätuntoa irtoaa Poikaselta.

Kävimme terveyskeskuksessa perjantaina, iltapäivällä.
Aikaa kului, hoito ohjeet ja liikunnasta vapaus-suositus
saatiin.

Tarkkuutta ja huolellisuutta toivotan kaikille mopoilijoille!!!!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Laidunkausi on alkanut

Heikki on säilyttänyt asemansa, helppo säilytettävähän se on,
viimeinen sija. Nöyrästi väistää ja
sukkelasti siirtyy sekä Aleksanterin että
Nikolain edestä!

Justus on ottanut oppia Peikolta, kanapaimen
toisessa polvessa.


Lyyrapyrstö-maatiainen

torstai 12. toukokuuta 2011

Aaamukahvilla

Musiikkivastaava, ohjelmisto on
hiukkasen yksitoikkoinen, vain yksi korvia
raastava sävelmä!

Marttaäiti kurkisti kuppiin.
Kylmä kahvi ei viehättänyt!

Ulkoportaat suoraan itään, tätä minä
talviaamuina odotan!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Helteistä iltapäivää

Iltapäivää takapihalla,

kuulumiset vaihdossa,

parturi tänään,

soitetaan äidille!
Veljesten keskinäistä rakkautta on ilo katsella.